Sen olen oppinut kantapään kautta.
Kuvittele tilanne: Olet koko peruskouluaikasi ollut pahasti koulukiusattu. Kynnys jatkaa opiskelua yläasteen jälkeen on suuri. Lopulta ryhdistäydyt ja haet kouluun. Tiedät, että tämä ammatti on sinua varten tehty. Sinut hyväksytään kouluun. Uusi koulu, uudet ihmiset ehkä myös uudet ystävät ja uusi elämä? Aluksi kaikki on uutta ja jännittävää. Ihmiset puhuvat sinulle erilailla, sinut hyväksytään. Rakastat kaikkia oppitunteja.
Sitten iskee sairastuminen. Olet poissa viikon. Ilmoitat opettajille, hankit sairaslomatodistukset. Lähdet sairasloman jälkeen takaisin kouluun. Olet hieman pudonnut porukoista, yrität kuitenkin päästä niihin sisälle. Sairastut uudestaan. Menet kouluun, mutta yhteisissä porukoissa ei ole enää sinulle tilaa. Solmitut ihmissuhteet hiipuvat, vuorovaikutus loppuu. Vain pakollisissa ryhmätöissä pääset mukaan keskusteluihin. Koulussa oleminen vaikeutuu, seuraksi astuu unettomuus. Olet enemmän pois tunneilta. Sinut leimataan lintsariksi. Käyt keskustelemassa koulun psykologin kanssa tuloksetta. Lopulta palaat kotikuntaasi ja aivan äkkiarvaamatta saat kolme viikkoa sairaslomaa. Lähetät todistukset rehtorille. Asuntolahuoneesi on jäänyt siivoamatta, mutta et jaksa stressata, olethan usean sadan kilometrin päässä koulustasi. Pian saat tietää, että joku koulusi opettajista on päästänyt kanssaopiskelijoitasi huoneeseesi. Asuntolahuone on henkilökohtainen, ei sinne ole oikeutta mennä kenelläkään. Huoneesi pöytälaatikossa on rahasi, nukahtamiseen tarkoitetut lääkkeet, särkylääkket sekä muita henkilökohtaisia tarvikkeitasi. Perusteluina saat kuulla "Sinä olit koulusta pois." Aivan, sinä sairastuit, sinun vikasi. Kouluun meneminen ahdistaa vielä enemmän. Palaat kuitenkin kouluun. Luokassa sinua ei oteta enää ollenkaan huomioon, sinusta puhutaan selän takana pahaa. Poissaolosi näyttävät ärsyttävän erästä opettajaakin niin kovin, että hän törkeästi vittuilee ja haukkuu sinua muiden opiskelijoiden edessä. Lopulta hän heittää sinut perusteluitta kursseiltaan pois. Reputettu, koska olit kurssin kolme ensimmäistä tuntia pois. Ja näistäkin olitte sopineet jo etukäteen. Mitä siitä, opettajillahan on oikeus pettää lupauksensa ja valikoida oppilaansa. Hermostut tilanteeseen ja seuraavana aamuna lähdet kesken kouluviikon kotiin. Muut opiskelijat eristävät sinut kaikesta yhteisestä. He eivät tahdo sinua enää luokkaansa, he menevät ja puhuvat opettajille kuinka huono opiskelija olet. On vaikea luoda kontakteja enää keneenkään. Keskeytät opintosi vastahakoisesti.
Ehkei tässä kyseisessä koulussa olla totuttu sairastaviin opiskelijoihin. Ehkäpä tästä lähtien sinne olisi hyvä ottaa vain ne, jotka voivat 100 prosentin varmuudella luvata olevansa terveitä opiskelun alkamisesta aina valmistujaispäivään saakka. Olisi myös hyvä mainita jo pääsykokeissa, että muut opiskelijat saavat mm. Käydä asuntolahuoneessasi poissaollessasi, sekä heille on annettu oikeus äänestää pääsetkö kurssejasi läpi. Myös opettajat voivat perusteluitta nakata sinut kursseiltaan pois.
Jokaisen opettajan ja opiskelijan olisi hyvä muistaa, että meistä jokainen on yksilö. Meillä on erilaiset taustat ja elämäntilanteet. Jos suurella osalla luokasta onkin tasapainoinen elämä, ei se saa tarkoittaa sitä, että kaikilla on. Sama muotti ei käy kaikkiin, se pitäisi hyväksyä, sitä pitäisi kunnioittaa. On pelottavaa, että nämä samaiset opiskelijat, jotka pystyvät vaikuttamaan ja muokkaamaan toisten elämää, tulevat toimimaan nuorten kanssa. Erilaisten, eri taustoista ja eri tilanteissa olevien nuorten kanssa. Heiltä kysytään apua ja neuvoja. Heidän sanansa ovat tärkeitä. Voivatko he työssään valita nuoret sen mukaan, mikä heitä itseään miellyttää? Tasapainoiset ja vaivattomat nuoret. Entäs ne, jotka sairastavat ja voivat huonosti? Eikö heihin oteta kontaktia? Kohdellaanko heitä huonommin? Puuttuvatko he, jos vahvempi nöyryyttää toista? Se miten tuossa koulussa hyväksytään muiden opiskelijoiden huono käytös, se malli mitä opettajat heille näyttävät, on väärin.
Sanotaanko näin, että jos näillä henkilöillä on omatunto, toivon sen kirkuvan ja lujaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti