Olisi mahtavaa olla hyvä jossain, mihin päättää ryhtyä. Oli se sitten urheilua, kirjoittamista, piirtämistä tai vuorovaikutustaitoja. Kun oma taso pysyy aina keskinkertaisena tai jopa sen alapuolella, loppuu into yrittämiseen lyhyeen. Ympärillä olevat ystävät, jotka ovat suorastaan loistavia ainakin yhdessä, ellei useammassakin asiassa, saavat olon tuntumaan tyhmemmältä, huonommalta ja etenkin siltä keskinkertaiselta. Sitä paitsi heille on osunut vieläpä hyvät geenit.
On puuduttavaa kuunnella toisten menestymisestä, kun itse vuosien yrittämisenkään jälkeen taso ei riitä muuhun, kuin häntäpäässä roikkumiseen. Ystävätkin tottuvat siihen, että siellä häntäpäässä se yksi roikkuu, sieltä hänet aina löytää. Mistäkö voi olettaa, että he ajattelevat näin? Käytös ja puhetapa kertoo hyvin paljon. Puhetapa jolla puhutaan muille onnistujille, on erilainen, kuin mitä tällaiselle keskinkertaiselle. Mitä järkeä on ponnistella, jos koskaan ei pääse edes hetkeksi hylkäämään sitä perässä roikkujan paikkaa? Tiedän, että maailmassa on monia muita keskinkertaisia, niitä, jotka suoriutuvat kaikesta tyydyttävästi. Mutta auttaako tieto niistä muista, jos lähin ystäväpiiri koostuu niistä, jotka pystyvät suoriutumaan lähes kaikesta hyvin?
Uskoisin, että jokainen joka tiedostaa olevansa keskinkertainen, toivoisi edes kerran elämässään onnistuvansa jossain paremmin kuin kukaan lähipiirissä olevista. Miltä tuntuisi saada osakseen ihailua? Miltä tuntuisi viimeinkin ajatella: "Minä olen jossain hyvä. Minuakin ihaillaan, minä en ole enää keskinkertainen?" Moni asia on itsestä kiinni, mutta kaikille ei vain niitä kultalusikoita ehditty jakaa. En tarkoita, että nämä jotka menestyvät kaikessa mihin ryhtyy, eivät olisi menestystään ansainneet tai eivät olisi tehneet töitä sen eteen. Tiedän kuitenkin sen, että olen minäkin yrittänyt, jopa enemmän kuin ne, jotka tunnen. Katkeria sanoja, mutta katkera on kirjoittajakin.
Voi olla, että se on kateus joka puhuu, niinhän sitä yleensä heti sanottaisiin. Pieni mahdollisuus myös on, että se on epätoivo, turhautuminen ja ikuseksi alusuorittajaksi jäämisen pelko.
Olisi edes ne paremmat geenit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti